Family

The other day when I was back home visiting my folks I started thinking about family. Specifically my family. How I'm lucky I'm so close with them and have the possibility to see them as often as I like. I can't imagine my life without my parents, siblings and our newest addition from almost 5 years back, our dog. My family is very traditional, but to different people family means different things. You don't have to be blood relatives to be family. Some families have two mothers, some families just have one parents, sometimes best friends make up a family.

My relationship with my dad is rather business like, we talk a lot about work. My mum on the other hand is my best friend. We can talk about everything. Someone might say I'm crazy but we talk on the phone pretty much every day. Even when I was living in France last year on some days we could talk for hours (while performing chores and such).  And I can really tell her anything. With my siblings it depends from day to day I guess, that's what siblings are like. And our dog is always happy to see me, he loves his family. What I wanna say is that you should learn to appreciate the small things and spend as much time together as you possibly can. You never know when one of you is gonna be gone, life is too short! Love your family and love each other!

Yhtenä päivänä kun olin perhettä moikkaamassa aloin todella miettiä perheen merkitystä. Varsinkin omaa perhettäni. Kuinka onnekas olenkaan kun olen heidän kanssaan niin läheinen ja että minulla on mahdollisuus nähdä heitä niin usein kuin haluan. En voi kuvitella elämääni ilman vanhempiani, sisaruksiani, ja lähes viiden vuoden perheessä ollutta karvavauvaa. Perheeni on perinteinen, mutta perhe voi eri ihmisillä tarkoittaa eri asiaa. Ei tarvitse olla verisukulainen ollakseen perhettä. Joissain perheissä on kaksi äitiä, toisissa vain yksi vanhempi, ja joskus paras ystävä on perhe.

Suhteeni isäni kanssa on aika businessmäinen, puhumme paljon töistä. Äitini taas on paras ystäväni. Voimme puhua mistä vain. Joku saattaisi pitää meitä hulluina, mutta puhumme puhelimessa lähes päivittäin. Jopa Ranskassa asuessani saatoimme puhua tuntikaupalla puhelimessa (muiden askareiden ohella tietysti). Hänelle voin kertoa kaiken. Sisarusten kanssa riippuu vähän päivästä, mutta sitä se kai sisarusten välillä on. Koira on aina innoissaan nähdessään minut, se rakastaa perhettään. Haluan vain sanoa että oppikaa arvostamaan pieniä asioita. Viettäkää niin paljon aikaa perheenne kanssa kuin voitte. Koskaan ei voi tietää milloin yksi heistä onkin poissa, elämä on liian lyhyt! Rakastakaa perhettänne ja toisianne!