I got a little short visit from my parents and our baby dog yesterday and I was so happy to see all of them. The dog literally jumped out of his bag when I opened the car door and he saw me. And the noise he was making like he does when he hasn't seen me in a long time, saying I've missed you. I could've just stayed in the car kissing and hugging him. Well there will be more time to do that at Christmas. I hope time passes fast, though I feel like there are a million things I should constantly do and don't have the time for it.
No nyt ei sitten enää ole tekosyitä olla juoksematta talvella. Ostin kunnon juoksuvaatteita talveen. Tosin ne vaikuttavat sopivan ulos nyt joten en tiedä pärjäisinkö niillä oikeasti -20C asteen pakkasessa. Luulen että kipurajani menee siinä -5C asteessa ja kylmemmällä säällä jää juoksut juoksematta. Minulla oli muutama viikko taukoa mutta nyt kun on päässyt siihen takaisin ja vielä joulukuussa, (en usko että olen ikinä juossut joulukuussa) tuntuu mahtavalta. Se tunne on vain niin huippu kun laitat hyvää musiikkia soimaan ja pääset tuulettumaan. Missä sinun kipurajasi menee?
Vanhempani kävivät koiravauvan kanssa pikku visiitillä eilen. Olin niin iloinen nähdessäni heidät. Koira kirjaimellisesti hyppäsi kopastaan kun avasin auton oven ja se näki minut. Ja se ihana ääni mitä se piti, niin kuin aina kun ei olla nähty pitkään aikaan, sellainen vikinä joka kertoo että mulla oli ikävä sua. Olisin voinut jäädä autoon pusuttelemaan ja halimaan haukkua. Jouluna sitten ehtii. Toivottavasti aika menee nopeasti, tosin tuntuu siltä että koko ajan pitäisi olla tekemässä miljoonaa eri asiaa ja aika ei riitä.
Winter running tights and jacket by Nike
No comments:
Post a Comment